Menetetty ruokahalu

Olen päässyt melko hyvin yli siitä miehestä, joka petti luottaukseni ties monettako kertaa. Voin olla hyvin päivän miettimättä häntä, mutta sitten tulee hetkiä, jolloin mietin häntä paljon. Kuten esimerkiksi nyt. Kävin äskön hänen Facebook-profiilissaan ja hän oli ottanut pois "single"-kohdan parisuhdetiedoistaan. Ei siinä sinällänsä mitään väärää ole, eihän minullakaan lue olenko sinkku vai en. Mutta jotenkin se, että hän ottaa heti parisuhdetilanteesta pois kun minä en ole enää kuvioisssa, satuttaa. Menetin siinä samalla ruokahaluni. Mennään sitten päivä ilman ruokaa.

Itseasiassa juttelin tämän miehen kanssa pari päivää sitten. Olenko maininnut siitä? Noh, kerron jos olen, niin kerron uudestaan. Hän on siis minulle velkaa pienen summan rahaa ja kysyin häneltä juurikin  Facebookissa milloin hän maksaa sen takaisin. En todellakaan odottanut mitään vastausta, mutta kas kummaa, hän vastasikin heti! Ei todellakaan normaalin ihmisen käytöstä välillä vain lopettaa puhuminen ja sitten olla kuin ei mitään.. Noh, en anna asian enää "kovin paljoa" häiritä mieltäni. Välillä mietin että ihan hyvin voisin olla hänen kaveri, mutta sitten pieni järjen ääni huutaa "mitä sitä siitä saisit? onko hän muka kaveruuden arvoinen?" Niin, en saisi siitä kaveruudesta mitään muuta kuin pahan mielen. Vaikka en enää tunne häntä kohtaan mitään suurta, tunnen itseni sen verran hyvin että elättelisin kuitenkin toivoa siitä josko hän joskus muuttuisi ja tajuaisi että olisin ollut "täydellinen hänelle"

Kaipaan parisuhdetta, tai edes sitä tunnetta että joku kaipaa ja rakastaa minua.

Sunnuntaipoikaystävä

Jokunen aika sitten jossakin lehdessä oli haastattelu naisesta, joka mainitsi liittyneensä Facebookissa Sunnuntaipoikaystävä-ryhmään. Heti jutun luettuani liityin itsekin tähän ryhmään. Ryhmän esittely kuuluu näin:

 

"Mies, joka sunnuntaina pitää kiinni ja sanoo, että olet ihana ja että kaikki on hyvin. Ja on maagisesti kadonnut maanantaina."

Mutta minkä ihmeen takia liityin, minähän kerroin viime postauksessa että haluan parisuhteen, en mitään säätöä? Silloin tapailin vielä miestä, josta olen aiemmin maininnut. Hän oli jo silloin etäinen, mutta kuului kuitenkin elämääni. Kuitenkin, vaikka minulla oli hänet, tuntui ettei se ns. riitä. Kait tiesin jo silloin alitajunnassa että se juttu tulee päättymään. Noh, sitten löyisn sunnuntaipoikaystävän, joka toimisi tällä hetkellä minun elämäntilanteessa paremmin kuin mikään muu! Hän olisi paikalla silloin kun käyn kotipuolessa noin kerran kuussa ja silloin kun oisin töissä toisella paikkakunnalla, hän olisi "kadonnut".

Eilen juttelin pitkästä aikaa erään yhden parhaimman ystäväni kanssa. Tämä ystävä on mies, ja olen tuntenut hänet noin kolme vuotta. Olimme pari kesää samassa työpaikassa ja hänestä tuli minulle heti todella läheinen. Hänelle voin puhua mistä vain. Näin hänet noin kuukausi sitten vuoden tauon jälkeen. Tuntui kuin olisimme nähneet vain hetkeä aiemmin, juttu luisti ja meillä oli oikein mukavaa. Hänen lähtönsä jälkeen minulle tuli todella haikea fiilis ja mietin, että jos hän ei olisi minun paras ystäväni, hän olisi täydellinen poikaystävä minulle. Minulla siis ei ole mitään tunteita häntä kohtaan, pitänee vielä muistuttaa. Kerroin hänelle eilen "erostani" ja hän oli niin ihana. Vaikka sanoi että minulla on kaikki hyvin enkä ole surullinen, hän oli silti kannustava ja rohkaiseva. Lisäksi hän lupasi tulla käymään minun luonani mahdollisimman pian, ihan vain tarkistaakseen että olen varmasti kunnossa. :) Ja kyllä, olen 100%:n varma ettei hänelläkään ole mitään muita kuin kaverillisia tunteita minua kohtaan.

Hiljaista on..

Olen nyt tutkinut kaikki kaapit ja komerot, mutta miestä ei näy. Mistä sellaisen löytää?

Tiedän että mies, joka minut jätti, ei ole minun arvoinen. Ketään ei saisi kohdella niin kuin hän kohteli minua. Hänhän suoraan sanottuna käytti hyväkseen minun ihastustani. Kuitenkin jossain määrin vielä toivon että hän ottaisi minuun yhteyttä, pyytäisi edes anteeksi. Mitään parisuhdetta, en edes kaverisuhdetta, hänen kanssaan halua. En vain ymmärrä hänen käytöstään. Miksi yhtäkkiä katkaista välit täysin, ilman mitään riitaa, ilman että toinen olisi sanonut väärin, ilman että toinen olisi käyttäytynyt tökerösti... En voi ymmärtää.

Mistä aloittasin?

Miksi ihmeessä blogini nimi on Mooseberry rakkauden jäljillä? Siksi, että olen kyllästynyt sinkkuna olemiseen ja tahdon ett minulla on joku, jonka kanssa voin halailla ja pussailla, maata toisen kainalossa illalla tv:tä katsellen, tehdä juttuja pariskuntana.. Kyllähän te tiedätte.

Olen pettynyt rakkaudessa nyt kolme kertaa. Näistä ensimmäinen kerta oli kolme vuotta sitten, kun seurustelin ensimmäisen kerran. Sitä ihanuutta kesti vuoden. Sitten minut jätettiin. Syynä suuri välimatka. Nopeasti tämän suhteen loppumisen jälkeen löysin työkaveristani laastarisuhteen. Tämä mies puhui kauniisti ja oli muutenkin täydellinen. Tai niin minä luulin. Kunnes meille tuli uusi työntekijä. Mies oli täydellinen pelimies. Sen jälkeen olikin hiljaista melkein kaksi vuotta. Kunnes viime syksynä tapasin mukavan oloisen miehen, joka kertoi ihastuneen minuun heti ensimmäisen kerran tavattuaan. Muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen mies kertoi rakastavansa minua ja laittoi melkein päivittäin minulle viestiä kuinka ikävä on. Tietenkin minäkin laitoin hänelle viestiä ja soittelinkin. Näimme kerran kuussa, silloin kun minä saavoin kaupunkiin. Hän ei töittensä vuoksi pystynyt käymään luonani.  Sitten tuli helmikuun puoliväli. Mies vain lopetti itsestään ilmoittamisen. Hän kuitenkin vastasi jos minä laitoin viestiä. Toisaalta nämä vastaukset olivat hyvin yksisanasia.

Nyt hänestä ei ole kuulunut moneen päivään mitään. Hän ei vastaa viesteihin, ei puheluihin, ei mihinkään. Tiedän että kaikki on ohi ja hänen kaikki ihanat sanansa pelkkää valhetta. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun hän vain lopettaa yhteydenpitämisen, mutta nyt tiedän, että kaikki on ohi. Teillä varmaan herää kysymys, miksen jo ensimmäisen kerran jälkeen lopettanut yhteydenpitoa tähän mieheen? Hyvä kysymys, ja sitä olen miettynyt sekä yksin että ystävieni kanssa. Olin vain niin ihastunut, en halunnut antaa periksi.

Toisaalta olen hyvin tyytyväinen tähän tilanteeseen. Luulin olleeni rakastunut tähän mieheen, sanoinkin hänelle kerran rakastavani häntä. Nyt minulla ei kuitenkaan ole mitään tunteita häntä kohtaan. Uskon ja tiedän, että olin vain kovin ihastunut. Ainakin siihen tunteeseen että joku vihdoin ja viimein rakastaa minua.


Se mitä tajusin ollessani tämän miehen kanssa, oli se, että kaipaan kipeästi parisuhdetta elämääni. En kuitenkaan ala etsimällä etsimään miestä, koska sillä lailla sitä ei varmasti löydä. Kaikki kolme miestäni olen löytänyt aivan sattumalta.

Siinä hieman asiaa, mistä tämä blogi tulee kertomaan. Mooseberryn rakkauden etsimisestä.